Kognitiotieteen sanasto: D–F
Kognitiotieteen termit D–F: deduktio, dualismi, ehdollistuminen, empiirinen menetelmä, empirismi, evoluutio, fenomenaaliset ominaisuudet, funktionalismi ja muut.
Tämä osio sisältää kognitiotieteen keskeiset käsitteet kirjaimilla D–F.
D
Deduktio (Deduction)
Päättely, jossa johtopäätökset seuraavat välttämättä premisseistä loogisesti sitovien vaiheiden kautta. Totuus säilyy premisseistä johtopäätökseen.
Esimerkki:
- Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia (premissi)
- Sokrates on ihminen (premissi)
- Siis Sokrates on kuolevainen (johtopäätös)
Dualismi (Dualism)
Teoria – erityisesti kartesiolainen – jonka mukaan todellisuus koostuu mentaalisista ja materiaalisista substansseista ("Descartesin kaksi substanssia"). Nämä kykenevät vuorovaikutukseen, mutta voivat olemassaolomällä toisistaan riippumatta.
Ongelma: Miten aineeton mieli voi vaikuttaa aineelliseen ruumiiseen?
E
Ehdollistuminen (Conditioning)
Käyttäytymisen oppiminen:
Klassinen ehdollistuminen: Neutraali ärsyke saa reaktion aikaan yhdistymällä ehdottomaan ärsykkeeseen.
- Esim. Pavlovin koira: kello + ruoka → syljeneritys kelloon
Välineellinen ehdollistuminen: Käyttäytyminen, jota seuraa vahvistava ärsyke, lisääntyy.
- Esim. Rotta painaa vipua saadakseen ruokaa
Eliminativismi (Eliminativism)
Ks. Materialismi (M–O -osiossa).
Empiirinen menetelmä (Empirical Method)
- Tieteellinen menetelmä, joka testaa tarkasti muotoiltuja teorioita havainnoinnin kautta objektiivisin ja luotettavin mittausmenetelmin.
- Tiedon hankkiminen havainnoinnin kautta ilman yksityiskohtaista taustateoriaa.
- Mikä tahansa tiedon hankkiminen kokemuksen ja havainnoinnin kautta.
Ekologia (Ecology)
Biologian haara, joka kuvaa organismien levinneisyyttä ja vuorovaikutuksia elottoman ympäristön ja muiden lajien kanssa.
Emootiot (Emotions)
Affektiiviset psykologiset ilmiöt (subjektiiviset kokemukset, muistivaikutukset, päätösvaikutukset) sekä niihin liittyvät fysiologiset ja käyttäytymistoiminnot.
Perustunteita:
- Ilo, suru, pelko, viha, inho, yllätys
Empirismi (Empiricism)
Filosofia, jonka mukaan kaikki tieto perustuu viime kädessä havaintoihin ja aistimuksiin. Vastakohta nativismille ja rationalismille.
Keskeiset edustajat:
- John Locke
- David Hume
- George Berkeley
Epifenomenalismi (Epiphenomenalism)
Mentaaliset tilat ovat aivojen sivutuotteita, joilla ei ole kausaalista voimaa materiaaliseen maailmaan tai käyttäytymiseen. Ne ovat olemassa erillisellä todellisuuden tasolla.
Epistemologia (Epistemology)
Filosofia, joka käsittelee kysymyksiä:
- "Mitä tieto on?"
- "Mistä tieto on peräisin?"
- "Mikä oikeuttaa tiedon?"
Etologia (Ethology)
Biologian haara, joka kuvaa ja selittää sopeutuvaa eläinten käyttäytymistä, erityisesti vaistonvaraista käyttäytymistä luonnollisissa ekologisissa ympäristöissä.
Keskeiset tutkijat:
- Konrad Lorenz
- Niko Tinbergen
Evoluutio (Evolution)
Lajien muutos-, sukupuutto- ja syntyprosessit. Darwinin luonnonvalintateoria selittää sopeutumisen kertyneiden hyödyllisten satunnaisten mutaatioiden kautta.
Keskeiset mekanismit:
- Luonnonvalinta
- Mutaatio
- Geneettinen ajautuminen
- Geenivirta
F
Fenomenaaliset ominaisuudet (Phenomenal Properties)
Tietoisten tilojen subjektiiviset kokemukselliset laadut ("miltä tuntuu kokea"), kuten kivun terävyys tai oranssin kirkkaus.
Ks. myös: Qualia (P–R -osiossa)
Fenotyyppi (Phenotype)
Yksilön ulkoasu – anatomiset, fysiologiset ja käyttäytymispiirteet, joissa geeneillä on merkittävä kausaalinen rooli kehityksessä.
Vrt. Genotyyppi: yksilön geneettinen koostumus
Frenologia (Phrenology)
Ks. Lokalisaatio (J–L -osiossa).
Funktionalismi (Functionalism)
- Mentaalinen tila M määritellään sen funktionaalisten suhteiden kautta muihin mentaalisiin tiloihin ja syöte-tuloste-suhteisiin.
- Kognitiivinen selitys laskennallisten symbolijärjestelmien kautta, joissa on representationaalisia operaatioita.
- Järjestelmäanalyysi komponenttien toimintojen ja integraation kautta.
Keskeiset edustajat:
- Hilary Putnam
- Jerry Fodor
Fysiikka (Physics)
Luonnontiede, joka tutkii aineen yleisimpiä käyttäytymislakeja.
Fysiologia (Physiology)
Biologian haara, joka tutkii fyysisiä ja kemiallisia mekanismeja, jotka toteuttavat sopeutuvia biologisia toimintoja.
Fysikaalisen symbolijärjestelmän hypoteesi (Physical Symbol System Hypothesis)
"Vahva tekoäly" -teoria, jonka mukaan fyysiset symboleja käsittelevät järjestelmät ovat välttämättömiä ja riittäviä älykkyyteen.
Esittäjät: Allen Newell ja Herbert Simon (1976)